lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusi pentu perheessä

Kauan odotettu kaipaus on saapunut. Sen nimi on Kuura ja rodultaan se on Eurasier. Se on pörröinen, musta ja sillä on terävät hampaat. Se annettiin kasvattajalta syliini kyynelten kera ja sanottiin, että haikein mielin siitä luovutaan. Se rohkaisi ehkä eniten. Olen valinnut oikean pörriäisen, jota kehutaan jo synnyttyään kauniiksi ja täydelliseksi.


Voiko joku olla kauan odotettu, kun edellinen pentu on tuskin aikuinen. 1,5 vuotta sitten meille saapui rakas Usva, 3,5 vuotta sitten meille saapui rakas Raito ja 4 vuotta sitten rakas Tiesto. Ne ovat maailman parhaita eläimiä. Ne on otettu haluun ja tarpeeseen ja ne sopivat meille täydellisesti. Mutta vielä tulisi porukkaan ujuttaa yksi haukku, jolloin kotimme tuntuisi täydelliseltä.

Tämän pennun suunnittelu on saanut ensimmäiset kipinät vuonna 2011, kun edellinen koirani kuoli. Se ihana pallo, se röhkijä. Se oli nimeltään Helmi ja rodultaan Chowchow . Helmi sai minut rakastamaan koiria enemmän kuin mitään eläintä olen aikaisemmin rakastanut. Sen pois meno jätti aukon, jota nyt olen paikkaamassa. Silloin ajattelin, että tarvitsen uuden helmin. Myöhemmin ajatus lähti muotoitumaan uudelleen. En ikinä halua uutta Helmiä. Sen vuoksi, etten voi koskaan löytää samanlaista ystävällistä juntturaa. Lisäksi sillä omituisuudella oli surullisia sairauksia, joita en koiratuotannossa halua tukea. Helmin kautta kuitenkin tiesin, mitä koirassa rakastin ja mikä sai minut tuntemaan eniten.

Kun lähdin hakemaan tietoa roduista niin pidin mielessäni asiat, jotka rajaisivivat ja antaisivat suuntaa koiranhankinnassa:
- en ole kokenut koiranomistaja, joten rodun tulee sopia ensikertalaiselle.
- haluan tyypin, jonka kanssa voin tehdä asioita, omaan harkitevaan tyyliini.
- Helmin huumori ja itsepäisyys iski minuun, en välttämättä kaipaa rotua, joka uskoo jokaista silmäniskuani. Itsepäisyys ei siis haittaa.
- Chowchown itsepäisyys jollakin tasolla on oikeastaan toivottavaa. Nehän on juuri ne piirteet, jotka Helmissä saivat minut tuntemaan!
- Helmissä arvostin myös omaan perheeseen kiintymistä ja välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Sen itsevarmuus oli häikäisevää. Tyyneys muuttuvia tilanteita kohtaan hämmästyttävää. Nämä piirteet ovat suotavia minun koirallani.
- Ei metsästyskoiraa, eikä vahtikoiraa.
- Pitkät karvat ei haittaa, mutta lyhyt olisi plussaa.
- Ei liian suurta rotua eikä mielellään alle 3kg rotua.
- Haluan perusterveen koiran. Ei lyhyttä kuonoa, ei liikaa poimuja ihossa, ei rohisevaa hengitystä. Jokaisella yksilöllä voi olla mitä vaan, mutta en halua, että jo rotukuvaus kertoo ahtaista hengitysväylistä.

Ja niin löysin Eurasierin. Päähäni muodostui seuraavanlainen kuva:
"Täydellinen seurakoira. Ei hauku, eikä riehu sisällä. On terve. Pitkäjalkainen, pitkäkuonoinen, pystykorvainen, koiranmallinen, keskikokoinen. Sen kanssa voi harrastaa, mutta huipulle ei kannata tähdätä. Sopii minulle, joka vihaan kilpailua. Kiintyy isäntäperheeseen ja suhtautuu välinpitämättömästi muihin. Itsevarma. Ei hypi seinille jos olet kipeä, etkä pääse kahteen päivään ulkoiluttamaan sitä kunnolla. Jaksaa kulkea mukanasi lenkkejä. Pitkä karva, mutta melko helppohoitoinen. Täydellinen siis. Kuin terveempi ja luonteeltaan hieman joustavampi ChowChow. Tässä rodussahan on alkujaan käytetty Chowchowta, Keeshondia ja Samojedia."

Sen jälkeen mietin mitä vikaa voi olla tällaisessa koirassa. Se on sen verran harvinainen rotu, että ihan jokainen vastaantulija ei rotua nimeltä tiedä. Sitä on siis melko vähän suomessa. Mutta jos se on täydellinen seurakoira hieman isommassa koossa, niin miksi kaikki eivät halua tätä? Syy voi olla kuitenkin selvä. Itsevarmalla saattaa olla kääntöpuoli: Korvat ei toimi, koska hän kyllä osaa ja pystyy asioihin ilman omistajaansakin. Käsitykseni mukaan myös itsepäinen kuvastaa rotua hyvin. Se ettei koiran kanssa kannata tähdätä harrastuksissa huipulle saakka, voi tarkoittaa motivoimishaastetta. Tämä koira ei hyppää jokaisen syliin. Nämä ovat vain arvioitani siitä, miksi tämä rotu ei ole täydellinen jokaiselle ja arvio siitä, mitä haasteita tämän rodun kanssa voi tulla. Mutta edelleen, se kuulostaa täydelliseltä.

Eurasierini on ollut minulla nyt kolme viikkoa. Se on täydellinen pentu. Se katsoo minua silmiin, sen korvat kuuntelee minun sanojani ja se juoksee luokse innoissaan ja ihmetellen. Usva oli jo pentuna herkkä ja ujo, rakastava ja rakastettava. Tämän pennun mielestä kaikki on hauskaa, kaikki on kivaa ja kaikki tehdään innolla ja täysillä. Tämä pentu hyppää kaikkien syliin, jotka sille sylinsä avaavat. Tämä pentu myös haukkuu, kun joku sitä epäilyttää. Tämä pentu osoittaa jo itsepäivsyyden merkkejä. Ja välinpitämättömyyden sekä itsevarmuuden merkkejä.
-Emma